Ennen matkaa

Uuden auton hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, kun vuosittaiset kilometrimäärät alkoivat nousta yli neljänkymmenen tuhannen. Vanhasta autosta ei olisi helppoa luopua, niin hyvin se on minua palvellut. Siinä kuitenkin olisi kohta 200000 km mittarissa, joten nyt olisi oikea aika vaihtaa nuorempaan ja vähemmän ajettuun. Näillä kilometrimäärillä diesel olisi ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto.

Olin asettanut itselleni budjetiksi 30000 euroa. Katsoin tässä hintaluokassa autoja Suomessa. Uusi hakureissu Saksasta tuntui vaivalloiselta ajatukselta eikä tässä oikein olisi keväällä aikaakaan. Pääsiäisenä olisimme lähdössä lomalle Budapestiin ja töissä projektit etenivät siihen tahtiin, että kovin paljon arkipäiviä ei kevään aikana viitsisi käyttää poissa töiden parista. Tarjonta kuitenkin yllätti negatiivisesti. Edellinen auto oli palvellut niin hyvin, että uusikin voisi olla BMW. Tuohon hintaan ei kuitenkaan saanut yhtään noin 100000 km ajettua, enintään viisi vuotta vanhaa autoa, jossa olisi kolmelitrainen dieselkone, nahkapenkit ja xenon-valot. Monen viikon aikana tällaista ei kertakaikkiaan ollut myynnissä Suomessa. Kävin katsomassa myös uusia autoja: Alfan 156 oli muovisen oloinen ja esittelyautosta jäi hanskalokero käteen, eikä siinä ollut penkinlämmittimiä; Volkkarin Jetta oli pirteän oloinen peli, mutta rengasmelu häiritsi; Skodalta tulisi Octavian RS diesel-mallina vasta syksyllä ja hinta menisi yli kolmenkympin.

Katsoin tarjontaa mobile.de:stä. Saksassa 530d:tä olisi myynnissä mainitsemillani kriteereillä paljonkin: yksin parin sadan kilometrin säteellä Hampurista oli yli 50 yksilöä, joiden hintaskaala oli 14000 eurosta ylöspäin. Varustelista ei suinkaan rajoittunut nahkajakkaroihin ja xenon-tuikkuihin, vaan lasiset kattoluukut, laajakuvatelevisiot, integroidut puhelimet ja sähköllä säädettävät penkit tuntuivat olevan lähes kaikissa autoissa. Päätös alkoi kypsyä mielessäni, etenkin kun laskeskelin ottoauto.de:n verolaskurilla verojen jäävän alle neljäntoista tonnin. Matkaan voisi siis huoletta käyttää tonnin, ostaa tonnilla tuliaisia ja silti pysyttäisiin budjetissa. Enää pitäisi keksiä sopiva aika matkaan.

Otin yhteyttä tuttuun välittäjään, samaan kaveriin, jonka kanssa viimeksi hoidin autonhakureissun. Matthias kertoi, että pääsiäisen jälkeen hänellä olisi mukavasti aikaa, joten sovimme, että lentäisin Hampuriin 18.4.2006 Finnairin aamukoneella, joka olisi yhdeksän aikoihin perillä. Sitten pitikin järjestää työt siihen malliin, että pystyisin tuon viikon loman pitämään. Se onnistui, vaikkei ollutkaan helppoa. Yritin kysellä vielä kavereita mukaan, mutta tällä kertaa joutuisin lähtemään yksin, sillä heillä ei joko ollut lomaa tai sitten oli jo muita suunnitelmia tuolle viikolle. Eipä se mitään, ajattelin, eipähän tarvitse olla kenestäkään muusta riippuvainen.

Varasin lento+laiva-paketin Superfast Ferriesiltä. Lentäisin maanantaina iltapäivällä Budapestista Helsinkiin ja jo seuraavana aamuna pitäisi olla taas Helsinki-Vantaalla kukonlaulun aikaan. Tiukka aikataulu, mutta eiköhän siitä selvitä...

Viikkoa ennen lähtöä katsoin taas tarjontaa. Mobilessa oli kymmenkunta tiukennetut kriteerit täyttävää autoa. Valitsin niistä ne viisi, jotka olivat lähinnä Hampuria ja lähetin niiden tiedot Matthiakselle sähköpostitse. Hän ottaisi yhteyttä myyjiin, tutkisi autojen taustat ja kysyisi mahdollisuutta varata auto niin pitkäksi aikaa, että tiistaina päivällä voisimme käydä yhdessä katsomassa niitä.

Olin sopinut keskiviikoksi tapaamisen pankissa. Nostaisin 16000 euroa käteistä. Isommista summista on syytä varoittaa pankkeja etukäteen ja kun olin sopinut ajan etukäteen, ei tarvitsisi jonottaa muiden asiakkaiden kanssa. Nostin rahat viidensadan euron seteleinä. Harmi, ettei euroseteleitä ole tuon isompia, sentin tukkoa seteleitä on vaikea kuljettaa mukavasti. Vaikuttavan näköinen tukko se kuitenkin oli.

Kun saavuimme Budapestista, ajattelin tehdä checkinin saman tien seuraavan aamun lennolle. Finnairilla oli vain muutama checkin-tiski auki ja satapäinen ihmismato kiemurteli niiden edessä malttamattomana. Arvioin edessä olevan ainakin puolen tunnin jonotuksen, jos jäisin odottelemaan. Muistin Finnairin mainoksen itsepalvelucheckinistä ja siinähän niitä automaatteja oli kakkoshallin keskellä. Vieressä seisoi virkailija, joka kysyi, voisiko hän auttaa minua. Kyllähän se sopii, vastasin, ja kerroin asiani. Ilmeisesti automaatista näkee vain seuraavat parikymmentä lentoa. Myöhemmille lennoille pystyy tekemään checkinin, jos vain tietää lennon numeron. Ystävällinen virkailija kävi hakemassa sen ja lentotietoni löytyivät kivuttomasti syötettyäni Finnairin kanta-asiakaskortin sisään koneeseen. Erikoista sinänsä, että olin varannut matkan Superfastin kautta enkä siinä yhteydessä ollut kertonut kanta-asiakasnumeroani. Ilmeisesti täsmäys perustuu nimeen tai johonkin muuhun riittävän tarkasti yksilöivään tietoon.

Kotona laitoin vanhan auton myyntiin Nettiautoon. Laitoin tarkoituksella hinnan hieman yläkanttiin. Jos joku olisi oikeasti valmis maksamaan siitä pyytämäni summan, järjestäisin kyllä jonkun myymään auton matkani aikana. Muussa tapauksessa aloittaisin varsinaisen myyntityön alemmalla hinnalla vasta palattuani matkalta kotiin. Aikataulun mukaan minun pitäisi olla kotona viikon kuluttua maanantaina aamupäivällä, jolloin pitäisi aloittaa auton katsastus ja tullaus, sillä tiistaista torstaihin olisin työmatkalla. Illalla tulostin itselleni vielä Tullin WWW-sivuilta lomakkeen "Ajolupa omaa käyttöä varten hankitulle ajoneuvolle". Se olisi hyvä täyttää kotimatkalla. Olisipahan jotain tekemistä laivalla ja se säästäisi minulta jopa varttitunnin tullikopissa Hangossa.

Seuraava sivu
Takaisin
Etusivulle