Perjantai

Viimeisen Saksan-päivän ohjelmassa ei olisi muuta kuin ostosten teko, edellisen omistajan Euromasterille jättämien renkaiden nouto ja matka Rostockiin. Laivalle pääsisi kymmenen aikaan sisään ja satamassa pitäisi olla viimeistään puoliltaöin, joten mitään kiirettä ei olisi. Heräilin rauhassa, kävin syömässä tuhdin buffet-aamiaisen, kirjauduin ulos hotellilta ja vein kamat autoon. Auto oli hotellin alla sijaitsevassa julkisessa pysäköintihallissa. Auto saisi vielä jäädä sinne, sillä päätin käydä katsomassa satamassa neitsytmatkallaan vierailevaa suomalaisvalmisteista luksusristeilijää "Freedom of the Sea":tä. Alus oli vaikuttavan kokoinen ja hieno. Se seilasi vielä Suomen lipun alla.

Lyhyt visiitti hotellin vieressä olleeseen Penny-Marktiin tuotti saaliiksi neljä pulloa espanjalaista Castillo Mayor gran reserva -punkkua vuodelta 1999 (á 2,99 euroa). Lastasin ne auton takakontin sivukoteloon (sopivat täydellisesti) ja maksoin pysäköinnin. Liki puolen vuorokauden pysäköinti keskustan julkisessa parkkihallissa maksoi 13 euroa. Lähdin kohti rengasliikettä, mutta pysähtyisin matkalla eräässä elektroniikkaliikkeessä ja tapaisin siellä Matthiaksen.

Saavuimme Einstein-pihviravintolassa syödyn lounaan jälkeen rengasliikkeeseen hiukan ennen kolmea. Ajotietokone ehdotti hienosti vaihtoehtoista reittiä, kun RDS:n kautta tuli ilmoitus A1:lla olevasta stausta. Rengasliikkeellä oli hiukan ongelmia auton rekisterinumeron kanssa, sillä heidän tietojärjestelmänsä ei tukenut muita kuin perinteisen saksalaisen standardin mukaisia normaaleja rekisterinumeroita, mutta pienellä kikkailulla saatiin työmääräys tehtyä ja auto sisään. Vanhan omistajan renkaat saatiin ulos vain valtakirjalla, joka oli tehty onneksi jo kauppatilanteessa.

Renkaiden vaihto sujui nopeasti: yksi pulttasi pultteja auki, toinen otti renkaan pois, kolmas rasvasi pultinreiät ja sitten sama toisessa järjestyksessä. Jossain välissä renkaat oli ehditty tasapainottaakin. Kymmenessä minuutissa renkaat oli vaihdettu, vanhat renkaat irroitettu vanteiltaan ja pakattu autoihin. Otin itselleni 16-tuumaiset aluvanteet talvirenkaita varten ja annoin vanhat talvikitkat Matthiakselle. Itse en niillä mitään tekisi, sillä saksalaiset kitkarenkaat ovat eri tavaraa kuin suomalaiset ja toisaalta ajaisin mieluummin nastarenkailla. Kävimme vielä pankkiautomaatilla, jossa maksoin Matthiakselle hänen välittäjänpalkkionsa. Hinta oli ihan kohtalainen työmäärään nähden ja työ oli ehdottomasti hintansa arvoista.

Syötin ajotietokoneeseen Lyypekin eteläpuolella olevan Citti-Marktin osoitteen ja lähdin seuraamaan ohjeita. Kello oli vähän vajaa kuusi ja kaupat ovat kahdeksaan asti auki, joten tässä olisi vielä hyvin aikaa käydä olutostoksilla. Autobaana veti ihan mukavasti ja pääsin kokeilemaan yli kahdensadankin nopeuksia aina välillä. Auto kulki nätisti ilman ylimääräisiä tärinöitä tai kolinoita, se ei ohjautunut urissa eikä ottanut edes sivutuuleen. Olin tyytyväinen hankintaani.

Citti-Marktin kattoparkissa oli hyvin tilaa kuten viimeksikin. Menin kauppaan sisään ja kävelin ostoskärryjen kanssa olutlavojen luokse. Siellä oli suomeksi opaste, että tästä pitäisi täyttää lappu, jotta saa tölkeissä olevan pantin hyvitettyä (20 senttiä per tölkki). Ainoa ongelma oli, että lappu oli tanskankielinen. Noh, luovalla hulluudella ja passista ruotsinkielisiä sanoja lapun tanskankielisiin sanoihin vertaamalla taisin saada valtaosan osumaan kohdalleen. Sitten lastasin juomat kärryyn, kävin katsomassa vielä laajoja wursti- ja muita säilykevalikoimia, poimin muutaman viinilaatikon, skumppapullon ja shreryn mukaan ja menin kassalle. Kolmen sadan euron loppusummasta vähennettiin neljäkymppiä pantteina. Lastasin juomat autoon. Yhtä olutlaatikkoa lukuunottamatta sain kaikki mahtumaan vanteiden päälle takakonttiin. Se menisi mukavasti takapenkin jalkatilaan. Auton jouset eivät näyttäneet olevan moksiskaan lisäkuormasta.

Tankkasin auton viereisellä Shellin huoltoasemalla. Piti oikein moneen kertaan varmistaa, että onhan tämä nyt varmasti oikea pumppu, ja olihan tämä diesel-auto. Diesel oli kalliimpaa kuin Suomessa, yli 1,12e/litra. Sitten syötin Superfastin Rostockin-terminaalin osoitteen navigaattoriin ja laitoin sen pois päältä. Uusi autobaana A20 Lyypekin eteläpuolelta Rostockiin ja edelleen pohjoiseen Puolaan on avattu, mutta navigaattorissa oli sen verran vanha kartta, ettei se näkynyt siinä. Nopeusrajoitus oli enimmilläänkin 130 km/h, mutta alkuasukkaat tööttäsivät aika huolella menemään pitkälti toistasataa ohi. Minullahan ei enää ollut mihinkään kiire, sillä laivan checkin alkaisi vasta kolmen tunnin päästä ja matkaan menee hitaastikin ajaen pari tuntia. Päätin siis keskittyä maisemien katseluun ja tyytyä oikean kaistan vauhtiin.

Satama löytyi helposti. Seurasin vain Itämerensatamien opasteita ja liikennevaloissa, joissa oli mahdollisuus kääntyä vain vasemmalle tai oikealle, käännyin vasemmalle. Superfastin terminaali on heti oikealla puolella tietä. Laitoin auton parkkiin ja aloin odotella. Pitkästyin ja ajattelin lähteä katsomaan vieressä olevaa Scandinavian markettia. Se näytti olevan vielä auki, aina kello 22 saakka, joten kävelin sisään. Se oli erittäin hyvin varusteltu halvan alkoholin kauppa, jossa oli tosin myös jonkin verran karamellejä. En ostanut mitään. Ajattelin käydä vielä katsomassa toisen kaupan, joka oli parin sadan metrin päässä. Se oli suomalaisen naisen omistama agentuuri, jossa oli suunnilleen vastaava valikoima kuin edellisessäkin kaupassa. Heräteostin vielä pari laatikkoa viinejä. Täältä olisi saanut oluetkin ilman panttia eikä mitään lippulappuja olisi tarvinnut täytellä. Hinnat olivat suunnilleen samaa tasoa kuin Citti-Marktissa - alkaen seitsemän euroa per 24 tölkkiä - mutta valikoima huomattavasti suppeampi. Toisaalta suomalaisoluita ei Lyypekissä ollut...

Ajoin takaisin satamaan odottamaan. Kymmentä vaille kymmenen eräs suomalaismies tuli kertomaan, että hänet oli perheineen juuri buukattu parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan hotelliin yöksi, sillä laiva oli myöhässä useita tunteja. Olinkin jo ihmetellyt, että miksi vain rekkoja päästetään checkinistä sisään. Kävin sisällä terminaalissa ihmettelemässä asiaa ja siellä juuri tulostettiin A4-tiedotetta, jonka mukaan laiva olisi 7,5 tuntia myöhässä. Eikö tätä tosiaankaan tiedetty ennen kuin kymmenen minuuttia ennen, kuin autoja piti alkaa lastaamaan laivaan? Ja miksei parkkipaikalla odottaville kymmenille yksityisille viitsitty kertoa mitään? Jonkinlainen valotaulu terminaalin seinässä auttaisi jo paljon, siinä voisi kertoa asiakkaille poikkeustilanteista ja asioiden etenemisestä. Kysyin tiskiltä, mitä tehdään ja minut buukattiin samaiseen hotelliin. Aamulla pitäisi olla sitten puoli kuudelta satamassa katsomassa, josko laiva olisi tullut. Noh, ei auttanut itku markkinoilla. Hyppäsin autoon ja lähdin navigoimaan kohti hotellia. Se löytyikin helposti. Hotellilla oli muutama kymmenen vastaavaa autokuntaa. Kysyin respasta mahdollisuutta syödä jotain joko heti tai aamulla, mutta vastaus on kielteinen. Keittiö on jo kiinni ja aamulla meillä on niin aikanen herätys, ettei aamiainen ole vielä valmis. Henkilökunta oli kovin pahoillaan, mutta eihän se heidän vikansa ole, että Tallink töppää. Sain huoneen, ajoin auton sen eteen parkkiin, laitoin herätyksen päälle ja menin sänkyyn. Nukahdin heti.

Seuraava sivu
Edellinen sivu
Takaisin
Etusivulle