Maanantai

Aamulento Hampuriin lähti ajoissa. Keskityin tällä kertaa mukaani ottamaan pokkariin ja lueskelin sitä koko lennon ajan. Hampuriin päästyäni Matthias odotti minua taas samalla paikalla kuin aiemminkin, parkkiterminaalissa. Vaihdettuamme lyhyesti kuulumiset esittelin yhteenvedon aamulla päivittämistäni autoista ja teimme sotasuunnitelman päivälle. Menimme ensin katsomaan aaf.de:ssä mainostettua autoa. Perillä ilmeni, että auton tiedot oli ilmoitettu hiukan puutteellisesti: autossa ei ollut lainkaan CD-soitinta. Toivelistalta jäivät myös puuttumaan sähköpenkit ja -ratti. Hintapyyntö oli 18500 euroa eikä myyjä suostunut tinkaamaan yhtään hinnasta, vaikka yritimme vedota naarmutettuihin puskureihin. Etupuskuri ei vasemmalta puolelta istunut kunnolla paikalleen, joten se olisi pitänyt vaihtaa. Heräsi epäilys, onkohan runkokaan suora kun puskuri noin irvistää. Autossa oli muutenkin isompi huolto (inspektion 2) juuri tulossa, mittarissa oli vielä yksi palkki jäljellä.

G&M Automobilessa puhelimeen vastasi vahvasti venäläisittäin saksaa murtava mies. Netissä myynnissä ollut auto olikin jo myyty, mutta uusi auto olisi myynnissä. Se ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hyvin varusteltu auto kuin se, mistä alunperin olin kiinnostunut. Lisäksi hinta ei sisältäisi veroja vaan ennestäänkin korkean summan päälle pitäisi maksaa 16% arvonlisäveroa. Pyyhin paikan listaltani.

S.Roife Hannoverissa ei vastannut puhelimeen. Hänellä oli epäilyttävän halpoja autoja myynnissä parikymmentä kappaletta, mutta puhelut menivät vastaajaan. Vastaaja oli kuitenkin täynnä eikä uusia viestejä voinut jättää. Ilmeisesti tässäkin oli jotain sen verran hämärää, että auton ostaminen häneltä ei tällä kertaa tulisi kyseeseen. Sitäpaitsi Hannoveriin olisi muutenkin parin tunnin ajomatka, vaikka sinne pääsisikin suoraan vapaiden nopeusrajoitusten moottoritietä pitkin.

Keskustassa olisi yksi kiinnostava auto myynnissä. Hintapyyntö oli 17000 euroa. Hopeanvärinen BMW oli teknisesti hyvässä kunnossa, mutta muutama juttu jäi ihmetyttämään. Penkit olivat naarmuilla, turboahdin oli vaihdettu takuutyönä ja pakoputkisto oli vaihdettu johonkin "tuning-putkeen". Ajoneuvon varustetaso oli selvästi alhaisempi kuin aiemman autoni, joten se ei kovasti houkutellut. Painoin auton kuitenkin mieleeni ja jatkoimme matkaa.

Kävimme leipomossa syömässä herkulliset sämpylät lounaaksi. Niiden jälkeen Matthias soitti kahdelle myyjälle, joista toinen oli noin sadan kilometrin ja toinen noin viidenkymmenen kilometrin päässä Hampurista. Molemmat autot olivat vielä vapaina, joskin kauempana olevaa autoa tulisi joku paikallinen ostaja katsomaan illansuussa. Lähdimme saman tien matkaan. Maalaistiet olivat pieniä ja mutkaisia, mutta maisemat olivat eteläsuomalaiseen maisemaan tottuneelle komeita. Perillä meitä odotti hulppea lasipytinki, jossa oli parikymmentä autoa sisällä ja satakunta ulkona. Musta BMW oli parkissa edessä. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota oikeaan kylkeen, jossa oli pitkiä naarmuja. Ei sentään avaimella tehtyjä, mutta aivan kuin auto olisi parkkeerattu päivittäin puoliksi orapihlaja-aidan sisään. Kauppias tarjosi kahta rattia kaupan päälle, paikallaan ollutta puukehäistä ja takakontissa ollutta kolmipuolaista M-rattia. Hintaa oli 15999 euroa. Auton maalipinta oli kuiitenkin niin huonossa kunnossa, että jätin sen suosiolla siihen.

Päivän neljäs auto odottaisi paluumatkalla puolivälissä Hampuriin. Sitä ennen piipahdimme kuitenkin tienvarsikuppilassa, jotka merkitään Imbiss-kyltein, syömässä tomaattikeitot. Oli muuten hyvää, vaikkei siinä yhtään lihaa ollutkaan. Winsenissä löysimme heti BMW-jälleenmyyjän nimeltään B&K. Pihalla oli yksi farkku-530d käynnissä. Myyjä tuli hetken kuluttua paikalle ja esitteli auton. Pääpiirteittäin auto oli hyvässä kunnossa. Autossa haisi koiralle ja takakontti oli täynnä koiran karvoja. Laseissa oli jotkut tummennuskalvot ja alla BMW:n alkuperäisillä 16" vanteilla talvirenkaat. Vanteet olivat kellertyneet, mutta ne eivät kuuluisikaan kauppaan. Omistajalla on BMW:n alkuperäiset 17" vanteet, joissa on Goodyearin Eagle F1 -renkaat ja ne kuuluisivat kauppaan. Mikäs siinä, ajattelin, nuo ovatkin vähän kärsineen näköiset. Katsoin takakontissa olevaa vararengasta. Tällaiset vanteet tähän tulisi. Vararenkaan vanne näytti saaneen korroosiovaurion yhteen kohtaan, noin pari senttiä halkaisijaltaan oleva läikkä oli vanteen huulessa. Rengas oli uusi Eagle F1, aivan kuten myyjä kertoi. Pulttasimme siirtokilvet autoon ja lähdimme koeajolle.

Auto käyttäytyi nätisti sekä kadulla että maantiellä. Jarrutuksissa auto täristi, todennäköisesti jarrulevyt olivat hieman kierot. Luistonestovalo paloi koko ajan ja tehdessäni U-käännöstä huomasin, ettei luistonesto tosiaankaan ole päällä. Kyllähän takavetoinen auto kääntyy pienessäkin tilassa, kun sille päälle sattuu (siis kuski, ei auto).

Kun palasimme autoliikkeen pihaan, aloitimme hintaneuvottelut. Alkuperäisestä 16990 euron hinnasta saimme viitisensataa euroa pois ja tinkasimme vielä huollonkin kaupan päälle. Inspection 2 olisi seuraavaksi vuorossa, joten saisimme tuon Suomessa jopa 750 euron arvoisen huollon tehtyä ilmaiseksi. Liike huolehtisi vientirekisteröinnistä satasella ja toisella satasella saisimme auton sisä- ja ulkopesun tehtyä. Myyjä lupasi yrittää saada myös etuovien laseissa olleet tummennuskalvot poistatettua, mutta epäili että tuskin ehtii näin tiukalla aikataululla. Löimme kättä päälle, teimme paperit ja lähdimme takaisin Hampuriin vastaan kauniimpaa puoliskoani, joka tulisi perässä Helsingistä iltalennolla.

Seuraava sivu
Edellinen sivu
Etusivulle