Perjantai

Aamulla katselin huoneen ikkunasta idyllistä puromaisemaa, jossa pienen metsikön takana näytti seisovan paljon ihmisiä. Samassa väkijoukon taakse saapui paikallisjuna, johon nämä kaikki ihmiset menivät ja juna jatkoi matkaa. Katselin kannettavalla tietokoneellani olleesta karttaohjelmasta, että kyllä, tästä tosiaan menee paikallisjuna Kölniin. Ehkäpä sadan metrin päässä oleva juna-asema tosiaan houkuttelee turisteja kauempaakin, erityisesti jalkapallon MM-kisojen aikana. Sinä iltana oli nimittäin Kölnissä eräs alkusarjan otteluista. Aamiainen oli saksalaiseen tapaan herkullinen ja kattava. Maksoimme huoneen, kannoimme kamat autoon ja lähdimme Lüdenscheidin keskustaan tarkoituksena käydä vähän vaateostoksilla. Näiden pienten kaupunkien keskustat ovat idyllisiä ja näkemisen arvoisia, etenkin jos sattuu olemaan aikaa kierrellä ja ihmetellä. Meillä oli, sillä edellisenä päivänä varaamani hotelli Koblenzissa olisi vain parin sadan kilometrin päässä. Siksi valitsinkin navigaattorista lyhyimmän reitin vaihtoehdon aiemman nopeimman reitin sijaan ja matkasimme pitkin pieniä sivuteitä. Maisemat olivat suomalaiseen peltoon ja metsään tottuneelle silmälle komeita: jyrkkiä rinteitä ja vuoria, alavia laaksoja, satojen metrien korkeudessa laaksot ylittäviä siltoja ja jatkuvasti ajoa rytmittäviä pikkukyliä. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen Rein-joen laakso viimeinkin avautui edessämme ja pian myös roomalaisten perustama Koblenz.

Hotellin löytäminen oli jälleen kerran pieni haaste. Tiesin kyllä tarkkaan, missä se on, mutta sinne ei voinut ajaa, sillä koko keskusta-alueella on autolla ajo kielletty. Kävelykeskusta toimii kyllä, jos tiedät minne olet menossa. Jätin auton parin korttelin päähän ja kävelin hotellille. Se olikin paikallisten suosima kahvilaravintola, jossa oli muutama hotellihuone yläkerrassa. Yksi tarjoilijoista otti tietoni, antoi huoneen avaimen ja paikallisen kartan, johon hän piirsi reitin pysäköintihalliin. Sieltä olisi kolmen korttelin matka hotellille, joten kaikkia matkatavaroita ei kannattaisi nupukivisiä kävelykatuja ja toreja pitkin raahata. Saimme auton parkkiin ja matkatavarat jaettua "ensi yönä tarvittaviin" ja "muihin".

Kun olimme vieneet kamat huoneeseen ja vähän siistiytyneet, menimme alakertaan syömään lounasta. Söimme paikalliset erikoisuudet ja kiertelimme vanhaa kaupunkia pari tuntia ristiin rastiin. Löysimme mm. sikarikaupan, jossa hintataso oli selvästi suomalaista alempi. Humidori oli suurempi kuin yhdelläkään kuluttajille myyvällä suomalaisella toimijalla, sinne mahtui kymmenkunta asiakasta kerralla ilman että teki edes tiukkaa. Ostin sieltä laatikollisen Montecristo No 5 -sikareita kotiin tuotavaksi kesän juhlia silmälläpitäen ja yhden Cohiba Siglo 1:n heti nautittavaksi. Pääsinkin sytyttämään sen viereisellä terassilla, johon piipahdimme juomaan lasilliset paikallista viiniä. Sikari oli oikein miellyttävä, kuten hyvin säilytetyt Cohibat aina. Olisin ehkä mieluummin juonut vaalean oluen voimakkaan sikarin vastapainona, mutta kuiva riesling toimi ihan hyvin sekin. Vaimokkeeni oli valinnut myös mieleisensä sikarin. Terassin italialainen tarjoilija yritti tarjota tulta bensasytkäristään, mutta kieltäydyimme, sillä sikari sytytetään joko torchilla tai tikuilla. Ilmeisesti italialaiset paheksuvat naisen sikarin polttoa tai ainakin se on heille harvinaista, sillä useampikin tarjoilija kerääntyi katsomaan tätä ihmettä. Yksi heistä kävi kysymässä, että onko kyseessä vaniljasikari ja saatuaan vastauksen, että ihan aito käsinkääritty dominikaaninen, tarjoilija kertoi muille tarjoilijoille kyseessä olevan "miestensikari". Noh, jostakin heidänkin on hupinsa revittävä, naurakoot sitten vaikka tyhmille asiakkailleen..

Illalla kävimme vielä ihmettelemässä menoa ja meininkiä ensin yhdessä irkkubaarissa, jossa oli paljon kisaturisteja, ja sitten Deutsches Ecke eli Saksan Kulma -nimisessä paikassa, jonne oli jalkapallon MM-kisojen ajaksi pystytetty valtava ulkoilmafestarialue isoine screeneineen ja oluttelttoineen. Istuimme kuuluisan ratsastajapatsaan juurella muutaman sadan muun kanssa ja katsoimme pelin ensimmäisen puoliajan. Sitten alkoikin nukkumatti pikkuhiljaa kutsua ja lähdimme valumaan takaisin hotellille. Söimme vielä kevyet iltapalat ravintolassa ja menimme nukkumaan.

Seuraava sivu
Edellinen sivu
Etusivulle