Lauantai

Aamulla teimme sotasuunnitelman. Lähtisimme ajamaan takaisin kohti pohjoista, mutta ensin kävisimme Ahrin kuuluisalla punaviinialueella, jossa muuten sijaitsee myös Nürburgring, jossa edellisenä vuotena olin käynyt yhden kaverin kanssa ajamassa parit kierrokset edellisellä autollani, E39-korisella '99-mallisella 528i-bensakoneella. Varasin seuraavaksi yöksi netin kautta hotellin Hamelnin kuuluisasta pillipiiparikaupungista. Saman tien varasin seuraavankin yön Hampurin lentokentän Ibis-hotellista. Kävimme aamiaisella, joka taas kerran ylitti odotukset. Kahvi oli tällä kertaa todella voimakasta erikoiskahvia ja minun makuuni lähes täydellistä aamunkäynnistäjää. Sitten kirjauduimme ulos hotellilta, maksoimme laskun ja kannoimme kamat autoon.

Laitoin navigaattoriin kohteeksi Altenahr-nimisen kylän ja ohjeeksi edetä sinne lyhintä mahdollista reittiä. Maisemat ovat todella upeat. Kun pääsimme perille, soitin välittäjälle. Kuten olimme aiemmin sopineet, hän oli tehnyt vähän taustatyötä ja oli varaamassa meille renkaita ja vanteita. Ne pitäisi olla noudettavissa maanantaina aamulla. Vanteet olisivat ATUn myymät Aluett-vanteet ja renkaat viereisestä Quick Reifendiscountista Goodyearit. Kun pakollinen bisnespuhelu oli soitettu, keskityimme maisemien ihasteluun. Lähdimme ajamaan Ahr-joen rantaa "väärään" suuntaan (poispäin Nürburgringistä) ja pienet viinitilat ympärilleen kasvaneine kylineen ja pikkuhotelleineen täplittivät matkaa aina muutaman kilometrin välein. Pysähdyimme eräälle tilalle viiniostoksille. Siellä ei tietenkään kukaan puhunut englantia, joten yritetään sitten saksaksi... Hakusessa oli laatikolliset eli kuusi pulloa kuohuviiniä, kevyttä punaviiniä ja härän ja juustojen kanssa sopivaa punaviiniä. Niin kauan meni kaikki hyvin, kun piti tuota härkää miettiä. Elekielellä siitä selvittiin, vaikka myyjätyttö taisi ensin pitää minua hulluna kun aloin ammua sormet sarvina. Maistoin viitisen kappaletta erilaisia myynnissä olleita viinejä ja valitsin niistä kolme mieleisintä. Maksun piti onnistua Visalla, mutta kone ei syystä tai toisesta suostunut syömään korttiani, joten sinne meni viimeiset käteisrahat.

Pian olimme taas Rein-joen varressa ja kello näytti siltä, että kohta voisi olla hyvä idea lähteä kohti hotellia. Hotellin osoite vain navigaattoriin ja tällä kertaa nopein mahdollinen reitti. Välillä vauhti yltyi reippaasti yli kahden sadan kilometrin tunnissa ja välillä jouduimme hitaampien takia hidastamaan vauhdin alle sataseen. Kerran jonossa ajaessani tein mielenkiintoisen huomion: kun 170 km/h "madellut" vasen kaista viimein vapautui ja polkaisin kaasun pohjaan, automaattilaatikko vaihtoi pienemmälle. Mielestäni edellinen, lyhytikäiseksi jäänyt autoni osasi tuon tempun vain alle satasen vauhdissa, vaikka molemmissa on viisilovinen automaattivaihteisto.

Parin tunnin päästä olimme Hamelnissa. Hotelli löytyi heti, pysäköimme auton takapihalle ja kävimme kirjautumassa sisään. Hotellia piti vanha nainen, joka ei puhunut sanaakaan englantia, joten pääsin jo toista kertaa saman päivän aikana venyttämään lähes olemattoman sanavarastoni äärimmilleen. Ymmärsin kuitenkin selkeästi artikuloinutta naista yllättävän hyvin. Ihmettelimme hiukan, kun hän kertoi meille, että huoneissa ei ole minibaareja, vaan olutta ja väkeviä saa neuvotteluhuoneen nurkassa olevasta isosta jääkaapista. Sitten vain kirjoitetaan huoneen numero ja otetut juomat lapulle ja jätetään lappu respaan, se lisätään huonelaskuun lähtiessä. Respassa ei olisi miehitystä yöllä, vaan hän tulisi paikalle taas aamulla viiden jälkeen valmistamaan aamiaista ja laskemaan valmiiksi huonelaskuja. Suomessa tuollainen tuskin toimisi kauaakaan, kun joku janoinen veikko kävisi tyhjentämässä kaapin ensimmäisenä yönä.

Hamelnin vanha kaupunki on jännän mallinen, vähän kuin Hamina. Keskustorilla oli, kuten näköjään kaikissa kaupungeissa, jalkapallon MM-kortteli, jossa oli isot screenit, satoja tai jopa tuhansia ihmisiä, kymmeniä vaate- ja ruokakojuja sekä iloinen tunnelma. Kävimme vanhan kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä olevassa baijerilaisessa ravintolassa syömässä herkulliset päivälliset ja juomassa litran tuopit Hofbräuhausin kuuluisaa olutta. Jalkapallo-ottelu Saksa-Ruotsi alkoikin kohta ja ravintola täyttyi innokkaista faneista. Liityimme seuraan syötyämme ja samassa Saksa tekikin avausmaalin. Huuto oli aikamoinen. Pian Saksa johtikin jo 2-0. Vieressä ollut seurue arveli meidän olevan Ruotsista kotoisin, ilmeisesti emme iloinneet Ruotsin tappioasemasta riittävän selvästi..

Erätauolla lähdimme takaisin hotellille. Kävelimme pikkukatuja pitkin ihastellen vanhoja taloja ja hyvin hoidettuja pihoja. Hotelliamme vastapäisellä huoltoasemalla oli bussilastillinen poliiseja pukemassa mellakkavarusteita päälleen. Osa kaduista ja kaistoista oli suljettu ja poliisiautoja oli joka paikassa. Katsoimme ottelun toisen puoliajan huoneessamme ja viisi minuuttia ottelun loputtua alkoi aikamoinen meteli. Ihmiset purkautuivat vanhan kaupungin MM-korttelista kävellen ja autoilla. Kaikilla oli pieni tai isompi Saksan lippu kädessä. Autot soittivat torveaan ja kattoluukuista ylös seisovat ihmiset heiluttivat isoja lippuja, kun taas kävellen liikkeellä olleet tyytyivät räikän pyöritykseen tai paineilmatorven soittoon. Poliisi ohjasi liikennettä. Näennäisestä mellakkatunnelmasta huolimatta en nähnyt mitään järjestyshäiriöihin viittaavaa.

Seuraava sivu
Edellinen sivu
Etusivulle