Aamulla saavuimme Helsinkiin. Meriaamiaisen sijaan päädyimme täytettyihin patonkeihin ja tuoremehuun. Ne saisi syödä omassa huoneessa eikä tarvitsisi sietää buffetissa krapulapäissään öykkäröiviä ruotsalaisnuoria tai kirkuvia kakaroita, joiden vanhemmat tuntuvat olevan autuaan tietämättömiä siitä, että "meidän mikopetteri" huutaa naama punaisena jo toista tuntia. Laivalta ulos ajaessamme teimme virheen. Seurasimme kiltisti edessä ajanutta autoa kohti Olympiaterminaalin porttia. Saimme portilla kuulla, että siitä ei saa Suomessa vakituisesti asuva ajaa läpi. Tiesin kyllä aikaisempien reissujeni perusteella, että siirtokilvet tarvitaan, mutta yleensä tullirakennus on satamasta ulos ajettaessa portin vieressä. Meidän olisi pitänyt heti laivalta tultuamme valita oikealle kohti makasiiniterminaalia menevä kaista. Käänsimme auton takaisin päin ja ajoimme satama-alueen sisällä kohti Tullirakennusta. Siellä tie nousi pystyyn, kun satama-alueen vartija ei suostunut päästämään meitä tullivapaalle alueelle, jossa siis Tullikin sijaitsee. Kysyin mieheltä, että mitäs nyt sitten tehdään: porttivahti ei päästä meitä ulos satama-alueelta ilman Tullin siirtokilpiä ja vartija ei päästä meitä Tullille hakemaan niitä kilpiä. Hetken mietittyään mies avasi portin ja päästi meidät jatkamaan matkaa mutisten, että olisi pitänyt heti mennä sinne. Niinhän se olisi pitänyt, mutta mistäs minä voin tietää, missä päin mitäkin satamaa Tulli sijaitsee?
Makasiiniterminaalin päädyssä olevan tullirakennuksen vieressä on hyvin pysäköintitilaa. Otin auton paperit ja aiemmin täyttämäni Tullin paperit mukaan. Olin ainoa asiakas, mutta silti kesti noin puoli tuntia ennen kuin minulla oli siirtokilvet ja poistumislupa tullialueelta taskussani. Tarrat oli nopeasti liimattu oikeille kohdilleen lasiin: auton takaa katsottuna oikeaan ylänurkkaan. Sitten kotiin.